Yritystenkin tulee kantaa kortensa kekoon yhteiskunnassa

Jatkaen hieman edellisen artikkelin aiheesta, yritysten yhteiskuntavastuu on ollut keskustelun kohteena jo vuosikymmeniä. Leiri on jakautunut karkeasti ottaen kahteen leiriin: niihin, joiden mielestä yritysten ainoa yhteiskunnallinen vastuu on voiton tavoittelu ja sitä kautta osakkeenomistajien omaisuuden kasvattaminen (esim. aiemmassa artikkelissa mainitut Milton Friedman ja Theodore Levitt), ja niihin, joiden mielestä yritys on osa laajempaa (yhteiskunnallista) kokonaisuutta, ja sen toiminta vaikuttaa niin laajalti niin moneen asiaan, että yritykselle kohdistuu muitakin vastuita kuin pelkkien osakkeenomistajiensa miellyttäminen.

Allekirjoittanut kallistuu tähän jälkimmäiseen kantaan, sillä omasta näkökulmastani on yksinkertaisesti järjenvastaista eristää liiketoiminnan kaltainen koko yhteiskuntaa ravisuttava ilmiö kaikesta muusta. Ensinnäkin yritysten yksittäiset toimet koskettavat keskimäärin huomattavan paljon useampaa ihmistä kuin yksittäisen ihmisen toimet; esimerkkinä voidaan mainita vaikkapa päätös perustaa tai lakkauttaa tehdas. Toiseksi yritysten toiminta kuormittaa sekä yhteiskunnan mahdollistamaa infrastruktuuria että laajempaa (luonnollista) ympäristöä merkittävissä määrin. Kolmanneksi, yritykset (etenkin suuret sellaiset) vaikuttavat niin paljon yhteiskunnan sääntöihin ja yhteiskunnalliseen kehitykseen, ettei vastuuttoman toiminnan salliminen ole yksinkertaisesti järkevää.

Jo näiden kolmen syyn perusteella on nähdäkseni melko vaikea perustella, miksi liike-elämän tulisi voida toimia omien sääntöjensä mukaan muusta yhteiskunnasta välittämättä (pois lukien kassavirtojen maksimointiin liittyvät tekijät). Nobelin palkinnonkin saanut Milton Friedman yritti aikanaan perustella näkemystään mm. sillä, että koska yritys on keinotekoinen toimija (eikä luonnollinen toimija, kuten ihminen), ei yrityksiin voi eikä tarvitse päteä sama arvomaailma kuin ihmisiin. Friedman ei kuitenkaan sen kummemmin perustellut, minkä takia keinotekoiselle toimijalle pitäisi keksiä eri säännöt kuin luonnolliselle toimijalla – molemmat kuitenkin toimivat samassa keinotekoisuutta ja luonnollisuutta sekoittavassa ympäristössä.

Nykyisin yritysten yhteiskuntavastuu on ainakin viestinnän tasolla yleisesti hyväksytty tosiasia. Käsitys vastuun ja vastuullisuuden merkityksestä tosin tuntuu vaihtelevan merkittävästi. Ihmisetkin tuntuvat vaativan vastuullisempaa toimintaa yrityksiltä – joskin useimmille näyttää riittävän, että yritys ei lipsahda vastuuttomuuden puolelle (tästä ovat kirjoittaneet esimerkiksi May-May Meijer ja Theo Schuyt vuonna 2005 artikkelissaan Corporate Social Performance as a Bottom Line for Consumers). Suunta on toki oikea, mutta nykymuotoisen kapitalismin alkuaikoina syntynyt paradigma resurssien loputtomuudesta elää edelleen melko vahvasti, ja juurtuneita käytäntöjä on vaikea muuttaa. Samaan aikaan kulutamme maapallon resursseja yritysten ja vanhan liiketoimintaparadigman vauhdittamana yhä kestämättömämmällä tahdilla.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: