Talvivaaran toiminnalle jaksetaan näyttää vihreää valoa

Talvivaarassa (vai pitäisikö sanoa Paskavaarassa) sattuu ja tapahtuu. On sattunut ja tapahtunut jo hetken aikaa. Tähän mennessä yrityksen touhuamisen on voinut monelta kantilta luonnehtia vastuullisen liiketoiminnan irvikuvaksi. On ollut huonoa harkintaa liiketoiminnan suunnittelemisessa, omien sotkujen vähättelyä, ja yleistä vastuun välttelyä (tästä viimeisimmästä oivana esimerkkinä mainittakoon vaikkapa Pekka Perän keväiset kommentit Talouselämässä Talvivaaran ”oikeista” aikaansaannoksista – niin että meriksi muuttuvat järvet eivät sitten ole oikeita aikaansaannoksia?

Eniten allekirjoittanutta on kuitenkin rieponut jatkuva hyssyttely etenkin päättäjien taholta; yleisesti ottaen on tullut vaikutelma, ettei asialle oikein kukaan voi tehdä mitään. Kansalaisten närkästys taas ei tässä tapauksessa juurikaan tunnu, koska kuluttajarajapintaa Talvivaaralla ei ole, jolloin kansalaisyhteiskunnan asiaan puuttuminen vaatii melkoista organisoitumista (asiasta vastuussa oleva Kainuun ely-keskus – virkamiespumppu – ei suoraan ole demokratian tavoitettavissa). Pörssi on tietenkin tähän saakka reagoinut sanktioiden puutteeseen odotetulla tavalla, eli ei mitenkään valtavan voimakkaasti. Jo pitkään naurettavana pitämäni ”Iron Law of Responsibility,” eli että yritykset menettävät yhteiskunnallisen toimintamandaattinsa hölmöillessään riittävästi, on näyttänyt toimivan mahdollisesti vielä odotuksiani huonommin.

12.11. kuitenkin Hesarissa uutisoitiin sijoittajien uskon Talvivaaraan romahtaneen monien yhtiötä painavien ongelmien takia (joista jutussakin mainitun nikkelin alhaisen maailmanmarkkinahinnan roolia, ainakaan katalyyttina, ei ole syytä vähätellä). Toivon kipinä heräsi – voiko olla, että Talvivaara kuitenkin joutuisi tilille tötöilyistään (toki epäonnistuakin saa, mutta rajansa kaikella)? Heti seuraavana päivänä Hesarin välityksellä asiaan otti kantaa Aalto-yliopiston mekaanisen prosessi- ja kierrätystekniikan professori Kari Heiskanen, väittämällä ettei tehdasta kannata sulkea. Heiskasella oli ihan hyvä pointti sen suhteen, että on parempi antaa tuotannon jatkua, koska se antaa Talvivaaralle mahdollisuuden huolehtia itse omista jätteistään, sillä muussa tapauksessa homma kaatuu veronmaksajien niskaan. Tässä kohtaa kasettini alkoi kuitenkin vähän jumittaa.

Tietenkään en toivo siivouslaskua veronmaksajien piikkiin – päinvastoin. Mutta eikö tosiaan yrityksiä voida pakottaa siivoamaan pahimpia sotkujaan jo hyvissä ajoin niiden selvittyä, vaikka sitten menisi koko pumppu nurin? Eikö tämä olisi yhteiskunnalle parempi, tai edes oikeudenmukaisempi tapa toimia? Lähettäisi ainakin tietynlaista viestiä yritysten suuntaan, millainen toiminta ei enää oikeasti ole sallittua, ja muutenkin, kalliimmaksi tämä tässä vaiheessa tulee. Ylipäänsä mielestäni tässä vaiheessa viimeistään, noin oikeudenmukaisuuden kannalta, siivouksen kustannukset voitaisiin arvioida (joitain arvioita on varmasti tehty jo), ja katsoa, riittäisikö Talvivaarasta yrityksen toiminta pilkkomalla ja myymällä saatu raha kattamaan siivouksen. Tuo siivous kun on joka tapauksessa täysin välttämätön syistä, joita tuskin tarvitsee erikseen luetella.

Varmasti käytännössä tässä tapauksessa osakkeenomistajien, velkojien ja muiden oikeudet varoihin menisivät muun yhteiskunnan edelle tällaisessa tapauksessa, mutta onhan se käsittämätöntä, että yritys voi jättää sotkunsa siivoamatta viimeistään ajautumalla konkurssiin, niin ettei yhteiskunnalle jää mitään muuta keinoa välttämättömään siivoamiseen kuin verorahojen käyttö.

[Jatkakaamme tapauksen seuraamista – tällä hetkellä Talvivaaran toiminta näyttää jo oikeasti olevan jossain määrin hataralla perustalla. Eiköhän tästä kuitenkin vielä saada jokuset mehut puristettua, ikävä kyllä.]

Advertisements

Avainsanat: , , , , ,

2 vastausta to “Talvivaaran toiminnalle jaksetaan näyttää vihreää valoa”

  1. Siim Sivonen Says:

    Hei!
    Päätin kutsua sinut ja miksei lukijasikin tapahtumaamme jonka aiheena on ekologisuus ja eko-merkinnät.
    Yst. Terv.
    Siim Sivonen

    ECO-LABELING OR DECO-LABELING?
    Mikä on maatalouden eko-sertifikaattien arvo? Mitä niiden takana on ja miksi tarvitsemme niitä?
    Muun muassa näihin teemoihin etsitään vastauksia Hankenin opiskelijoiden järjestämässä paneelikeskustelussa torstaina 29.11. Tervetuloa kuuntelemaan, keskustelemaan ja esittämään kysymyksiä!
    Aika? 29.11.2012 klo 13-16
    Paikka? Hanken, Festsalen
    Tapahtuman panelisteina toimivat muun muassa Helsinki Sustainability Center Oy:n hallituksen puheenjohtaja, presidentti Tarja Halonen, Fazerin Ulrika Romantschuk, journalisti Vappu Kaarenoja, Eva Eriksson kahvipaahtimo Löfbergs Lilasta, Eettisen kaupan puolesta ry:n Lotta Staffans, Marja Innanen Maa- ja metsätalousministeriöstä sekä Minna Mikkola Ruralia-instituutista. Paneelikeskustelu käydään englanniksi ja sen jälkeen tarjolla on kahvi- ja teetarjoilu.
    Tarjoilujen vuoksi ennakkoilmoittautumista toivotaan osoitteeseen: http://goo.gl/u9AMC
    Terveisin,
    Hankenin opiskelijat
    p.s Seuraa meitä myös Facebookissa (https://www.facebook.com/events/156929254449863/) and Twitterissä (@CSRHanken)!

  2. Jukka Rintamäki Says:

    Pahoittelen myöhäistä vastausta; enpä huomannut käydä kommentteja käydä katsomassa ennen seuraavan jutun postaamista. Kiitos kutsusta kuitenkin; olin tietoinen tapahtumasta (kuulin siitä CREME-ryhmän kautta), ja tarkoitukseni oli alunperin siihen osallistua, mutten oman tutkimusseminaarini takia päässyt. Muutama kollegani kuitenkin pääsi tapahtumaan osallistumaan, joten heiltä olen jo päätapahtumista kuullutkin 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: